Hoitajan tarinoita: Barnkliniken - Lastenklinikka

HUOM! Alla suomeksi (kuvan jälkeen)

Barnkliniken i Helsingfors var min första arbetsplats då jag blev färdig sjukskötare. Jag började jobba där i januari 2004. När jag fyra år tidigare började studera på Arcada var det mening att jag skulle bli barnmorska. Jag lyckades ändå prata mig till en två veckors praktik på operationsavdelningen och efter det var beslutet fattat, jag skulle bli anestesiskötare. 

Jag hade kanske aldrig varit med om något så fascinerande som att söva ner människor. Efter en dryg månad av inkörning i arbetet fick jag börja jobba självständigt. I operationssalen gjorde jag maskiner, redskap och mediciner redo, olika för varje patient. Till avdelningen kom väldigt olika patienter, från prematurer till unga vuxna och vi opererade dem för olika orsaker, allt från ljumskbråck till krävande hjärtoperationer. Arbetet var ansvarsfullt, spännande och krävde tätt samarbete med hela operationsteamet. Beroende på operationens längd kunde jag vara med och söva ner 1-8 barn per dag. 

En av de saker jag lärde mig på Barnklinikens operationsavdelning var vikten av att få bemöta och vårda varje patient som en individ. Jag hade givetvis alltid bara en patient åt gången och hade både tid och möjlighet att vårda just den patienten bra. På andra typs vårdavdelningar har man som sjukskötare flera patienter och ju mindre personal det finns, desto flera patienter har man. Att ha skyndsamt på jobbet leder till att man som sjukskötare känner att man inte hinner vårda och bemöta varje patient så bra man önskar. Vi behöver mera vårdpersonal så att varje patient får den vård och det bemötande hen har rätt till.

Lastenklinikka Helsingissä oli ensimmäinen työpaikkani, kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Aloitin työt siellä tammikuussa 2004. Aloittaessani opinnot, minusta piti tulla kätilö. Onnistuin kuitenkin vakuuttamaan opettajani siitä, että pääsisin leikkausosastolle työharjoitteluun ja sille tielle jäin. 

Potilaiden nukuttaminen oli ehkä kiehtovinta, mitä olin ikinä kokenut. Reilun kuukauden mittaisen perehdytyksen jälkeen sain aloittaa työt itsenäisesti. Työhön kuului laitteiston, välineiden ja lääkkeiden valmiiksi saattaminen, erilaiset joka potilaalle. Nukutimme potilaita keskosista nuoriin aikuisiin ja suoritimme leikkauksia nivustyristä vaativiin sydänleikkauksiin. Työ oli vastuullista ja jännää ja vaati tiivistä yhteistyötä koko leikkaustiimin kanssa. Leikkauksien pituudesta riippuen olin mukana nukuttamassa 1-8 potilasta per päivä. 

Lastenklinikalla opin, kuinka tärkeää on kohdata ja hoitaa jokainen potilas yksilönä. Minulla oli tietysti aina vain yksi potilas kerrallaan ja sain hoitaa häntä hyvin. Toisilla osastoilla hoitajalla on useampi potilas hoidettavanaan. Mitä vähemmän henkilökuntaa on, sitä enemmän potilaita per hoitaja. Kiire työpaikalla johtaa siihen, että hoitaja ei ehdi kohdata ja hoitaa joka potilasta niin hyvin, kuin haluaisi. Tarvitsemme enemmän hoitohenkilökuntaa, jotta jokainen potilas saisi hyvää ja yksilöllistä hoitoa.