Hoitajan tarinoita: Jorvs sjukhus - Jorvin sairaala

HUOM! Alla suomeksi (kuvan jälkeen)

På Jorvs sjukhus i Esbo har jag jobbat två dagar av mitt liv. Det var under en tid som jag jobbade som anestesiskötare via ett bemanningsföretag. Det betyder att jag hade överenskomna arbetsturer och så kunde arbetsgivaren skicka mig vill vilken operationsavdelning som helst. Oftast fanns ingen möjlighet till inkörning i arbetet utan det var meningen att man gjorde jobbet som vem som helst på avdelningen, fast man kanske aldrig varit där tidigare.

Det är alltid lika spännande att komma till en helt ny avdelning. Först måste man hitta den, operationsavdelningen. Sedan måste man komma in, för alla dörrar till alla operationsavdelningar är alltid låsta. Sedan behöver man hitta någon som kan visa en var man hittar arbetskläder. Allt detta skall vara färdigt kl 7.30, då arbetsskiftet börjar. Om man har tur (och tid) visar någon en var toaletten finns.Sedan får man veta var man jobbar, dvs i vilken operationssal och hurudana patienter där opereras den dagen. Tex på Jorv opererades på den tiden både barn och vuxna och operationerna kunde handla om gynekologi, ortopedi, plastikkirurgi eller urologi, bara för att nämna några. När man väl hittar operationssalen man skall jobba i börjar letandet efter saker. Var finns anestesimedicinerna, var finns intubationstuberna och det allra mest spännande: vilken modell är anestesimaskinen?

Anestesimaskinen är den maskin som kontrollerar patientens andning medan operationen håller på. De flesta operationer kräver nämligen så djup nedsövning, att patienten inte andas själv. Alla anestesimaskiner fungerar med precis samma princip så kan du använda en så kan du använda alla. Men ofta under veckosluten tvättas maskinerna och på måndag morgon hittar man dem i bitar. Inte själva maskinen, men alla filter, blåsbälgar, andningsrör och annat är inte på plats. Och då är det min uppgift att få dem alla på rätt ställe så maskinen och patientens andning fungerar som den skall. Och för allt detta har jag exakt 30 min på mig, för kl 8.00 kommer patienten in och allt skall vara färdigt. Då skall jag också ha hunnit kolla var all utrustning för akuta situationer finns. Jag måste medge att svetten ibland rann på morgonen, bara av stressen.

Jag gillade ändå jobbet på bemanningsföretaget för det var väldigt omväxlande. Det var spännande att se olika sjukhus med olika rutiner och jag gillade att få jobba med olika människor. Eftersom miljön är obekant är ens viktigaste arbetsredskap ens egen yrkeskunskap Det är egentligen det enda man har med sig då man kommer till ett helt nytt sjukhus för första gången. All den kunskap och erfarenhet man samlat på sig genom åren.

De flesta sjukskötare jobbar helst längre tider på samma avdelning för då kan man fördjupa sig i just den avdelningens arbete och bli en verklig expert. En del väljer ändå att jobba på många olika ställen. Det viktiga är att komma ihåg att vi vårdare också är väldigt olika och att det finns så mycket olika jobb inom vårdbranschen att alla garanterat hittar något som passar just dem. 

Jorvin sairaalassa Espoossa olen työskennellyt kaksi päivää elämästäni. Se oli aikana jolloin tein keikkatyötä anestesiahoitajana. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että minulla oli sovittuja työvuoroja ja minut voitiin lähettää mihin tahansa sairaalaan. Useimmiten mitään perehdytystä ei ollut saatavilla vaan oli tarkoitus tehdä työtä kuten kuka tahansa osaston sairaanhoitaja, vaikka ei olisi aiemmin edes käynyt koko paikassa. 

On aina yhtä jännää tulla uudelle osastolle. Ensin se täytyy löytää, leikkausosasto. Sen jälkeen osastolle täytyy päästä sisälle, sillä kaikkien leikkausosastojen kaikki ovet ovat aina lukossa. Tämän jälkeen täytyy löytää joku, joka näyttää minulle mistä saan työvaatteet. Ja kaiken tämän täytyy olla valmista ennen klo 7.30, kun työvuoro alkaa. Jos käy hyvä tuuri, joku ehtii näyttää, mistä vessa löytyy.Työvuoron alkaessa saa tiedon, missä leikkaussalissa työskentelee sinä päivänä ja millaisia leikkauksia siellä tehdään. Tähän aikaan Jorvin sairaalassa leikattiin lapsia ja aikuisia eri erikoisaloilta, mm gynekologiaa, ortopediaa, plastiikkakirurgiaa ja urologiaa. Kun oma leikkaussali on löytynyt alkaa tavaroiden etsiminen: missä ovat nukutuslääkkeet, missä ovat intubaatiotuubit ja tärkeimpänä, mikä anestesiakone salista löytyy?

Anestesiakone on se kone, joka säätää potilaan hengitystä leikkauksen aikana. Suurin osa leikkauksista vaatii sen verran syvää nukutusta, että potilas ei hengitä itsekseen. Kaikki anestesiakoneet toimivat samalla periaatteella, eli jos osaat käyttää yhtä konetta, osaat käyttää kaikkia. Usein kuitenkin esimerkiksi viikonlopun aikana kone huolletaan ja maanantai-aamuna se löytyy palasina. Itse kone ei tietysti ole palasina, vaan kaikki filtterit, letkut ja hengityspalkeet on otettu irti. Minun tehtäväni on saada ne kaikki oikeille paikoilleen jotta kone toimii oikein. Ja kaikkea tätä varten minulla on tasan 30 min aikaa, sillä klo 8.00 ensimmäinen potilas tulee leikkaussaliin ja kaiken on oltava valmiina.Tässä vaiheessa minun pitää myös tietää mistä löytyy välineistö hätätilanteita varten. Usein aamulla hiki virtasi, pelkästä stressistä. 

Pidin kuitenkin keikkahoitajan työstä vaihtelevuuden takia. Oli jännää nähdä erilaisia sairaaloita erilaisilla rutiineilla ja työskennellä eri ihmisten kanssa. Kun ympäristö ei ole tuttu, on oma ammattitaito tärkein työväline. Se on oikeastaan ainoa asia, jonka voit tuoda mukanasi uuteen paikkaan. Kaikki se kokemus ja kaikki ne taidot, joita olet vuosien aikana kerännyt. 

Suurin osa sairaanhoitajista työskentelee mieluiten vähän pidemmän aikaa samalla osastolla. Näin syntyy mahdollisuus syventyä juuri sen osaston työhön ja kehittyä oikeaksi asiantuntijaksi. Osa valitsee kuitenkin keikkatyöskentelyn, koska nauttii siitä. On tärkeää muistaa, että me hoitajat olemme erilaisia ja että hoitoalan työtehtävät ovat niin monipuoliset, että jokaiselle taatusti löytyy juuri itselle sopiva paikka.