Onko pieni aina parempi kuin suuri?

Espoossa käydään aktiivista keskustelua suurista ja pienistä päiväkodeista. Espoo on panostanut useisiin suuriin päiväkoteihin (yli 200 lasta samassa rakennuksessa) ja monet pitävät pieniä yksiköitä parempina ja turvallisempina lapsille. Ehkä kuvitellaan, että 200 lasta juoksee yhtä aikaa isossa liikuntasalissa ja vallitsee yleinen kaaos. Mutta onko asia todella näin? Onko pieni aina parempi kuin suuri, kun kyse on kouluista ja päiväkodeista?

Varhaiskasvatus

Minulla on kokemusta sekä pienistä että suurista päiväkodeista. Pienessä päiväkodissa, jossa lapseni oli lyhyen aikaa, minua pyydettiin usein hakemaan lapseni aikaisemmin (noin klo 15), koska joku henkilökunnasta oli sairastunut eikä sijaisia saatu lyhyellä varoitusajalla. Liikuntasalia käytettiin myös nukkumiseen, ja ohuet patjat rullattiin kovalle lattialle levon ajaksi. Piha oli pieni aidattu hiekkakenttä, jossa oli keinuja ja hiekkalaatikko, mutta ei paljon muuta.

Suuremmassa päiväkodissa, johon myöhemmin siirryimme, oli enemmän henkilökuntaa ja myös sisäisiä sijaisia, jotka pystyivät auttamaan ryhmissä tarvittaessa. En usko, että koskaan hain lastani ja kohtasin sijaisen, jota en tuntenut. Lapsellani oli oma sänky huoneessa, jota ei käytetty muuhun tarkoitukseen. Oli useita eri pihoja, joilla lapset saattoivat leikkiä, metsän ja luonnon keskellä.

Lapseni viihtyi paljon paremmin suuremmassa päiväkodissa. Minulle vanhempana se ei koskaan tuntunut sekavalta, koska jokaisella ryhmällä oli oma sisäänkäyntinsä ja omat, rajatut tilansa. Pihat olivat niin suuria, ettei sielläkään tuntunut ahtaalta. Henkilökunta näytti tuntevan sekä oman ryhmänsä että muiden ryhmien lapset. Kolme vuotta siellä oli erittäin positiivinen kokemus.

Koulut

Kävin itse luokat 1-6 pienessä koulussa Espoossa. Koulussa oli yhteensä noin 50 oppilasta ja kolme yhdistettyä luokkaa. Monet keskustelut pyörivät sen ympärillä, että pienet koulut ovat parempia kuin suuret koulut: kaikki tuntevat kaikki, kiusaamista on vähän tai ei ollenkaan, on rauhallista ja mukavaa ja lapset ja vanhemmat viihtyvät. Minun koulussani ei ollut aivan näin. Meillä oli kyllä hyvä yhteishenki, mutta yhtä oppilatas kiusattiin koko kouluaikani, koska hänellä oli silmälasit. Kokemukseni mukaan yksikään aikuinen ei tehnyt asialle mitään. Koulussa oli myös rajallinen määrä samanikäisiä kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Yhdellä luokalla oli kolme tyttöä, ja kun kaksi heistä muutti pois, kolmas jäi ainoaksi luokan tytöksi. Se ei ollut hänelle mukavaa.

Minulle ajatus siitä, että pieni olisi automaattisesti parempi kuin suuri, on tarpeettoman yksinkertainen johtopäätös.

Sekä pienillä että suurilla yksiköillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Pienet yksiköt ovat haavoittuvampia henkilökunnan poissaolojen suhteen. On myös joskus vaikeampaa löytää opettajia pienempiin yksiköihin, koska heillä on vähemmän kollegiaalista tukea kuin suuremmissa yksiköissä. Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne on usein parempi pienemmissä yksiköissä, mutta jollekin, joka tuntee itsensä hieman erilaiseksi ja jää helposti ulkopuolelle, suurempi yksikkö, jossa saattaa olla muita samanhenkisiä, voi olla parempi. Kiusaamista esiintyy valitettavasti kaikenkokoisissa yksiköissä. Ratkaisevaa näyttää olevan aikuisten kyky puuttua kiusaamiseen heti, kun he huomaavat sen (tai mieluiten vähän ennen).

On olemassa epämiellyttäviä esimerkkejä suurista yksiköistä, kuten tietyt valtavat päiväkodit pääkaupunkiseudulla, joissa rakennus ei sovellu tarkoitukseen. Kuulin äskettäin tarinan päiväkodista, jossa oli 10 ryhmää ja vain yksi sisäänkäynti. Se ei tietenkään ole hyväksyttävää. Espoossa meillä on etuna, että voimme rakentaa uusia rakennuksia suurille päiväkodeille ja suunnitella ne hyvin. Esimerkiksi Viherlaakson päiväkoti valmistui juuri, ja siellä on tilat 12 ryhmälle (noin 250 lasta). Sama sisäänkäynti jaetaan kahden ryhmän kesken ja piha voidaan jakaa kolmeen osaan, jotta lapset voivat leikkiä rauhassa. Monikossa Leppävaarassa on kaksi eri liikuntasalia ja esimerkiksi kiipeilyseinähuone, koska siellä on niin paljon lapsia.

Minulle pieni ei ole automaattisesti parempi kuin suuri. Voidaan tietysti kysyä, mikä on sopivan suuri? Joku saattaa kutsua 200 oppilaan koulua suureksi, toiselle suuri koulu tarkoittaa yli 1000 oppilasta. Molemmilla on hyvät ja huonot puolensa, ja koko ei ole ratkaiseva tekijä henkilökunnan tai lasten viihtymiselle. Meidän on luotava turvalliset ja hyvät koulut ja päiväkodit kaikille lapsillemme ja nuorillemme. Se vaatii hyvin suunniteltuja tiloja ja riittävästi turvallisia aikuisia. Lisäksi mielestäni yksi Espoon parhaista asioista on, että meillä on molempia. Perheillä on erilaisia toiveita ja tarpeita, ja mielestäni on tärkeää, että voimme tarjota erilaisia vaihtoehtoja.

Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti? Kuulen mielelläni ajatuksiasi egastrin (a) gmail.com