Hoitajan tarinoita: Lappvikens sjukhus - Lapinlahden sairaala

HUOM! Alla suomeksi (kuvien alla)

På Lappvikens sjukhus fick jag praktisera då byggnaden ännu fungerade som psykiatriskt sjukhus. I fyra veckor var jag på praktik på sjukhusets svenskspråkiga avdelning där vi vårdade patienter för bl a depression. Vi var tre studerande på avdelningen och vi hade gott om tid att umgås med patienterna. Vi brukade se på "Kauniit ja rohkeat" tillsammans, lägga pussel och ta promenader ute i den vackra miljön. 

Särskilt väl minns jag en äldre dam som hade en 20 år yngre pojkvän som slog henne och hon kunde inte för tillfället återvända hem. Till avdelningen kom också en ung flicka som hade burnout pga studierna. En dag fick jag vara med och se en ECT-behandling. Det är en behandlingsform för depression där patienten lätt sövs ner och sedan provocerar man ett epileptiskt anfall. Dessa ECT behandlingar som serie är en vårdform för allvarlig depression som används ännu idag. 

I byggnaden fanns också en "fångavdelning" dvs en sluten avdelning där personer som var misstänkta för brott genomgick sinnesundersökning. En dag fick vi studerande besöka avdelningen. Sjukskötarna där berättade att fångarna en gång gjort en kupp och låst in de två vårdare som var i skift i ett rum och rymt genom fönstret. Som ung sjukskötarstuderande var det svårt att tänka att man kunde bli hotad på sitt arbete. Ändå är det en verklighet många vårdare lever i, tex inom akutvården.

Jag minns väl den fina byggnaden inifrån. Valven i taken, de enskilda patientrummen med stora fönster och de breda stentrapporna upp till övre våningen. Utsikten från matsalen till innergården med grindar och planteringar. I allra översta våningen fanns ett musikrum som var inrett med sköna madrasser och fåtöljer och stämningsfull belysning. Där hade vi musikterapi varje fredag morgon.Ju äldre jag blir, desto mera fäst blir jag vid gamla byggnader. Det är viktigt att bevara och upprätthålla dem, fastän tex Lappviken inte längre används som sjukhus. Jag är otroligt tacksam att jag fick möjligheten att praktisera här.

Lapinlahden sairaalassa olin työharjoittelussa, kun se toimi psykiatrisena sairaalana. Olin neljän viikon harjoittelujaksolla osastolla, jossa hoidettiin mm masennuspotilaita.Meitä opiskelijoita oli osastolla kolme ja meillä oli paljon aikaa seurustella potilaiden kanssa. Katsoimme Kauniita ja rohkeita, teimme yhdessä palapelejä ja kävimme kävelyllä kauniissa ympäristössä.

 Erityisen hyvin muistan vanhemman rouvan jolla oli nuorempi poikaystävä, joka pahoinpiteli häntä eikä rouva siksi voinut palata kotiin. Muistan myös nuoren opiskelijatytön joka tuli loppuun palamisen takia osastohoitoon. Yhtenä päivänä sain olla mukana, kun potilaalle annettiin ECT-hoito. Se on masennuksen hoitomuoto jossa potilaalle aiheutetaan epileptinen kohtaus kevyessä nukutuksessa. ECT-hoitoa annetaan sarjahoitona vakavaan masennukseen ja sitä käytetään hoitomuotona edelleen.

Sairaalassa toimi myös "vankiosasto". Se oli suljettu osasto jossa rikoksesta epäillyille tehtiin mielentilatutkimuksia. Yhtenä päivänä me opiskelijat saimme vierailla osastolla. Siellä työskentelevät sairaanhoitajat kertoivat, että kerran vangit olivat lukinneet vuorossa olevat hoitajat huoneeseen ja karanneet ikkunasta. Nuorena sairaanhoitajaopiskelijana oli pelottavaa ajatella, että hoitaja voi työssään kohdata uhkailua. Kuitenkin moni sairaanhoitaja työskentelee väkivallan uhan alla, esimerkiksi akuuttihoidossa.

Muistan hyvin kauniin rakennuksen sisältäpäin. Käytävien kauniit holvit, potilashuoneiden korkeat ikkunat ja kivirappuset yläkertaan. Sisäpihan portit ja istutukset. Ylimmässä kerroksessa oli patjoilla ja lepotuoleilla sisustettu musiikkihuone tunnelmavalaistuksella. Siellä meillä oli musiikkiterapiaa potilaille aina perjantai-aamuisin.Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän tunnen kiintymystä vanhoja rakennuksia kohtaan. On tärkeää että kunnostamme niitä, vaikka juuri tämä Lapinlahden rakennus ei toimi enää sairaalana. Olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden olla työharjoittelussa täällä.